31.07.2011

Lapsuusmuistojen maisemissa

Ajeltiin viikonloppuna äitini kanssa kahdestaan hänen itärajalla sijaitsevaan syntymäkaupunkiinsa Kiteelle.
Äidin vanhin sisko vietti siellä kotikonnuillaan 90 vuotissyntymäpäiväjuhlansa.
Perjantaina sinne ja lauantaina takaisin; rapea 1200 km tuli auton ratissa huristeltua.
Vähän jännitti kuinka 86-vuotias äitini reissun jaksaa taittaa, mutta ihan hyvin matka sujui kaikinpuolin.
Päivänsankari, jonka 90-vuotisjuhlaa vietimme; on vielä melkoisen näpsäkkä täti.
Asustelee yksiössään Helsingin keskustassa ja käy omien sanojensa mukaan 
”enää” neljä kertaa viikossa päivätansseissa.
Taitaa tekniikan eli näppäilee tekstiviestejä sujuvasti sekä opiskelee vielä harrastuksenaan englannin kieltä!
Aivan huikean pirteä ja positiivinen ihminen!
Oli niin mukava nähdä pitkästä aikaa rakkaita sukulaisiaan; enoja, tätejä ja serkkuja sekä heidän jälkikasvuaan.
Muistojen täyteinen viikonloppu!
Kävimme samalla äidin kanssa hänen syntymäkotinsa eli mummolani pihalla.
Joka kesä monien vuosien ajan vietimme siellä muutaman viikon isän kesälomien aikaan.
Talo ei ole enää äidin suvun omistuksessa, joten hiippailimme pihalle vähän aristellen ;)
Pihalla meidät otti kuitenkin hymyillen vastaan talon uusi nuori isäntä, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja kysyin luvan parin kuvan ottamiseen.
Tuonne pihamaalle liittyy niin paljon ihania lapsuusmuistoja.
Siellä on hypitty heinäladon heinäkasoissa, käyty kurkkimassa röhkiviä ja pulskia sikoja, saunottu kunnon vanhan ajan pihasaunassa, nukuttu aitanvintillä, pumpattu pihakaivosta vettä, syöty eväitä heinäpellon laidalla…niin ja odotettu maitolaiturilla kauppa-autoa!
Meillä kaupungissa kun oli oikea kauppa lähellä, niin kauppa-auto oli eksoottinen kokemus joka kesä ;)
Pihaan liittyy myös äänimuistoja; lehmänkellon kilkatuksen melkein pystyi vieläkin kuulemaan, vaikka ei siellä talossa enää vuosiin ole karjaa ollut…..
Pihalla seisoi kuitenkin vieläkin jykevänä vanha mänty, jota äidin piti päästä vähän halaamaan ;)
Taisimme molemmat vähän herkistyä noissa maisemissa….
silmiä pyyhkien palasimme autoomme ja huristelimme kotimatkalle.
Rakkaita muistoja….onneksi ne säilyy :)

20 Responses to “Lapsuusmuistojen maisemissa”

  1. Lisay sanoo:

    Paljon pirteita vuosia tadillesi seka aidillesi!!!
    Ihanaa,etta noin iakas viela jaksaa tanssia ja opiskella lisaa!!!
    Minullakin on iakkaita,mutta pirteita tateja.He ovat yli 80-vuotiaita ja tekevat vapaaehtoistyota vanhainkodissa…
    Lapsuudenmuistot aina herkistaa.Minulle kay samoin,kun lomailen kesaisin lapsuudenmaisemissa…

  2. sirkkis sanoo:

    Muistot ovat arvokkaita ja ne säilyy sydämessä aina. Minusta niitä on hyvä vaalia tekemällä sinun tavoin retki juurillee. Kun tietää ja tunteen juurensa silloin on itsetunto korkeimmillaan ja on helpompi hyväksyä asioita ♥

  3. Katriina sanoo:

    Onpa sinulla ihmeen reippaita sukulaisia. He ovat mainio esikuva: mitä sitä turhaan sammaloitumaan, kun voi pitää loppuun asti kerran hauskaa:D

  4. Krisse sanoo:

    voi..teillä ollut ihana retki. Ihanat kuvat..ihan silmät kostuivat täälläkin…voin kuvitella tunnelman.

  5. Sirpa sanoo:

    Voi, ihania muistoja varmasti tuli teille molemmille, onnellista että saitte yhdessä tuon reissun tehdä!

  6. Anonymous sanoo:

    Ihana postaus! :)
    -epe-

  7. Ritva_47 sanoo:

    Oi kuinka ihana reissu teillä onkaan äitisi kanssa ollutkaan:) Voin vain kuvitella, kuinka äitisi on elänyt omia muistojaan uudelleen, kun jo sinullakin mieli herkistyi muistelemaan ”vanhoja aikoja”…

    Muistojen ja siinä samalla juurien vaaliminen tärkeää; että tietää mistä aineksista oma ja läheistenkin minuus rakentuu.

    Ihanaa loppukesää sinulle!

  8. Merja sanoo:

    Kylläpäs hämmästyin kun luin että olette käyneet meidän kylillä!
    Kiitos insipiroivasta blogista ja hyvää jatkoa!

  9. Anonymous sanoo:

    Tällaisia juttuja lisää!! Ihana. t. lukijasi

  10. Anonymous sanoo:

    Oi, ihana postaus. Tuli itellekin ihan kyynel silmiin. Minullekin on kummatkin mummolani niin rakkaita, ja ne muistot….

  11. Soile sanoo:

    Lisay: Kiitos; mummolaan liittyy aivan lukematon määrä ihania muistoja:)

    Sirkkis: Nimenomaan on niin mukava käydä ihan paikan päällä katselemassa ja muistelemassa:)

    Katriina: Niin; voi vain toivoa, että itsekin säilyisi yhtä reippaana vielä noin korkeassa iässä:)

    Krisse: Ihana kun herkistyit mukana….

    Sirpa: Oli kyllä mukava äidin kanssa ihan kaksistaan olla siellä muistelemassa ja ihana kun äiti vielä sai käydä kotipihallaan…varmaan viimeinen kerta…

    Epe: Kiitos:)

    Ritva47: Kiitos ja oikein ihanaa loppukesää myös sinulle:)

    Merja: Teidän kylillä on paljon aikaa vietetty:) Kiva kuulla, että sieltäkin päin on lukijoita.

    Lukija: Voi kun mukava kuulla, että nämäkin sepustukset kiinnostavat:)

    Anonyymi: Kiitos sinulle myötäherkistymisestä;) Mummolat on kyllä niin rakkaita paikkoja, joissa vietettyä aikaa tulee usein lämmöllä muisteltua <3

  12. Anonymous sanoo:

    Energisyys siis geeneissä!

    Tuula

  13. Soile sanoo:

    Tuula: Kiitos:) Toivotaan, että ne siellä geeneissä on ja pysyvät pitkään;)

  14. S sanoo:

    täälläkin eräs joka herkistyi tätä lukiessaan, ihanan liikuttava postaus <3

  15. Soile sanoo:

    S: Voi kiitos myötäelämisestä…nuo mummolat on niin ihanien muistojen kyllästämiä <3

  16. Ansku sanoo:

    Olipa kiva reissu teillä! Minullakin mummola on rakas paikka; monien muuttojen jälkeen, jotka lapsuudessa koin, mummolassa ovat juureni.Ihanat kesälomat serkkujen kanssa ja rakkaat muistot läheisestä mummosta.
    Huomio kiinnittyi mummolasi keltaiseen väriin – liekö sattumaa, että teilläkin on keltainen talo?
    Hyvää vointia pirteille naisille!

  17. Hansku sanoo:

    Mummola on ihan paras paikka maailmassa <3 Hauska oli bongata oma kotikaupunkini Kitee täällä blogissa, pieni on maailma :)Kiitos mukavista kirjoituksista, kuvista ja ideoista! Lämmintä kesän jatkoa!

  18. Soile sanoo:

    Ansku: Nimenomaan ne kesälomat serkkujen kanssa ja mummi istumassa sängyn reunalla vieno hymy huulillaan:) Niinpäs onkin sielläkin keltainen talo; aika jännä juttu;)

    Hansku: Ai Kiteen tyttöjä; tunnetko Pulkstenin tyttöjä sieltä? Pulksten on äidin tyttönimi;)

  19. Olivia sanoo:

    Ihana postaus, Soile! Mummola säilyy aina sydämessä, sen tuoksut, äänet ja tunnelmat <3

    Ja kiva huomata, että olet juuriltasi Karjalan tyttöjä – minä muutin tänne Pohjois-Karjalaan miehen perässä viitisen vuotta sitten ja kovasti olen tykännyt :)

  20. Soile sanoo:

    Olivia: Juu; Karjalassa on puolet juurista:) Äiti on sieltä tullut tänne Tornioon piiaksi ja sille reissulle jäi kun meidän isän löysi:) Pohjois-Karjalassa asuu lupsakoita immeisiä;)