10.11.2016

Meidän perheen karvakuonojen elämää

Meidän karvakuonot olivat tosi innoissaan tästä yhteistyöstä, jossa he pääsivät maistelemaan juurikin heidän kokoisille pikkukoirille tarkoitettuja Purina One -herkkuja. Olemme nimittäin poikien kanssa mukana  Purina Pet Care -yhteistyökampanjassa, jossa meidät haastettiin kertomaan koiraperheen arjen iloista ja suruista.OLYMPUS DIGITAL CAMERAMeidän rakkaat karvaiset pojat; Rolle vasemmalla ja Roope oikealla. Pojat ovat syntyneet 15.6.2012 eli viime kesänä täyttivät 4 vuotta.  Rotu on yorkshirenterrieri, joka on maailman toiseksi pienin koirarotu chihuahuan jälkeen. Yorkkien koot ja painot vaihtelevat siellä 2 – 5 kilon tietämissä ja meilläkin näistä veljeksistä Roope on paljon pienempi kuin Rolle. Tosin Roope on vähän parempi syömään, niin heidän painoeronsa ei tällä hetkellä ole kuin vajaat 500 grammaa….. Roope onkin nyt pistetty vaihteeksi pienelle laihdutuskuurille ;)OLYMPUS DIGITAL CAMERALuonteeltaan pojat ovat aika erilaisia; isompi Rolle on vähän vilkkaampi ja rohkeampi sekä aina menossa joka paikkaan pää kolmantena jalkana. Roope taas enemmän tykkää seurailla sivusta veljensä touhuja, mutta yrittää kyllä kovasti äänellään ärhennellä ja röyhistellä veljelleen pienen välimatkan päästä.OLYMPUS DIGITAL CAMERARollea olen käyttänyt koiranäyttelyissä ja hänellä on jo kaksi Sertiä. Jospa ensi kesänä saisimme kolmannen, jolloin koirasta tulisi Suomen Muotovalio. Sen vuoksi Rollella on turkki aina ”paketoituna” pienille silkkipaperinyyteille, jotka suojaavat pitkää karvaa. Nyyttien vuoksi hänellä on myös tuollainen urheilutrikookankaasta tehty nyyttipuku, joka taas puolestaa suojaa nyyttejä takkuuntumiselta. Nyytit aukaistaan parin viikon välein ja kammataan auki ja paketoidaan uudestaan eli koira on vain pesun ja näyttelyiden ajan turkki auki. OLYMPUS DIGITAL CAMERANäyttelyissä hän onkin sitten tosi upeana siististi ojennukseen kammatuissa karvoissaan ja rusetissaan :)fbimg_0708kuva Josefiina Niska

Koiramme nukkuvat yönsä pesuhuoneessa, jossa heillä on omat pedit ja vesikuppi. En halua, että ne vaeltaisivat täällä ympäriinsä, eikä niitä oikein voi vieressäkään nukuttaa. Oma huone on taannut sekä meille että koirille rauhalliset yöunet. Ääntäkään he eivät siellä nukkuessaan päästä, mutta heti kun aamulla kuulevat minun ”heräysäänen” eli kun nappaan yöpöydällä olevista puhelimista latausjohdon irti, alkaa melkoinen oven rapsutus kuulua pesuhuoneesta; ”yes, nyt mamikin heräsi ja päästään aamulenkille”. Voi sitä riemua ja halailua kun avaan pesuhuoneen oven :D Se onkin aivan joka aamu ensimmäinen toimenpiteeni; yövaatteet pois, ulkovaatteet päälle ja ulos. Kierrämme pienen 600 metrin korttelin aamulla ja sama lenkki illalla noin kahdeksan aikaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERALenkin jälkeen on heti vuorossa päivän ensimmäinen ateria. Annan koirille ruoan kaksi kertaa päivässä, ensimmäinen heti aamulla ja toinen noin neljän aikaan iltapäivällä.  Tällä rytmillä he säännöllisesti tekevät tarpeensa päivän kahdella lenkillä. Puolen päivän jälkeen käytän ne takapihalla pisuttelemassa ja sitten vielä kerta takapihalla ennen nukkumaanmenoa. Yhteensä siis neljä kertaa päivässä ulkona tarpeilla. Pikkukoirat ovat usein vähän haastavia sisäsiisteyden oppimisessa, mutta nämä ovat kyllä täysin sisäsiistejä. Pientä merkkailua on kyllä joskus havaittavissa esimerkiksi uusiin mattoihin tai päiväpeittoihin :( Ilmeisesti joku uusi haju niissä saa aikaan tuon reaktion. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen pojille syöttänyt aina kuivamuonaa ja nyt olemme pikkuhiljaa siirtyneet Purina One -nappuloihin, jotka maistuivatkin heille erinomaisesti. OLYMPUS DIGITAL CAMERASain yhteistyön myötä testiin myös pienen koiran Purina Pet Care -märkäruokia. Näistä tulee poikien herkullinen sunnuntai-päivällinen. Mukavaa vaihtelua heillekin ruokailuun.purinaVarsinkin Rolle on ollut vähän nirsompi ruoan suhteen, mutta nämä Purina One -nappulat upposivat hänenkin suuhunsa aikamoista vauhtia. Nappulajahti äityi jopa pieneksi tappeluksi aina välillä kun niitä maisteltiin ja tapansa mukaisesti Rolle vahvempana oli hanakasti napsimassa kaikki herkut suureen suuhunsa. Roope taas odotteli sivussa alistuneena vuoroaan. OLYMPUS DIGITAL CAMERAPienillä koirilla on muuten nopeampi aineenvaihdunta, minkä vuoksi ne kuluttavat energiaa paljon nopeammin kuin isommat koirarodut. Pienet koirat tarvitsevatkin painokiloaan kohden enemmän energiaa ravinnostaan, joten sen vuoksi on tärkeää, että pienen koiran ruoka on erityisesti niille kehitettyä kaloripitoista täysravintoa. Tein Purina Pet Care -sivuilla testin mikä kolmesta Purina One -ruoasta; Adult, Delicate vai Active olisi parhaiten meidän koirille sopivaa.purina2Tulokseksi sain Activen, joka sisältää kanasta ja riisistä valmistettuja herkullisen rapeiden ja pehmeiden nappuloiden seoksen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAYhtä tärkeää kuin koiran ravinto on myös koiran aktivointi leikkien avulla. Pojat leikkivät jonkin verran yhdessäkin, mutta yleensä leikkiin tarvitaan mukaan joko minut tai mieheni. Rolle varsinkin kantaa leluja koristaan meidän eteemme ja sillä tavalla yrittää meitä saada nappaamaan lelun häneltä. Roope tapansa mukaan useimmiten tuijottelee ja hyppelee vieressä.OLYMPUS DIGITAL CAMERARolle on lähes aina vahvempi ja saa lelun itselleen. OLYMPUS DIGITAL CAMERATosin ei hänkään yksin sen kanssa jaksaa kauaa leikkiä vaan sitä pitää häneltä yrittää ottaa pois. Niin me juoksemme ympäri olohuonetta hänen perässään ja Roope haukkuu kannoilla :DOLYMPUS DIGITAL CAMERAMieluisin leikki on sukan kanssa. Sitä pitää vetää pojilta pois.OLYMPUS DIGITAL CAMERAToisinaan pojat vetävät sukkaa yhdessä hirmuisen murinan ja ärinän kera ja arvatkaapa kuka useimmiten voittaa?OLYMPUS DIGITAL CAMERAKyllä; Rollehan se tyytyväisenä omii sukan, kun Roope taas vaan seurailee takavasemmalta….OLYMPUS DIGITAL CAMERA”Otetaanko uusi matsi”; tuntuu Rolle tuumaavan veljelleen ;)OLYMPUS DIGITAL CAMERAOvat he kyllä sellaisia päivien piristäjiä ja iltojen iloja ♥OLYMPUS DIGITAL CAMERAIltalenkistä pojat pitävät kyllä varmasti huolen, että se tehdään siihen samaiseen aikaan, nimittäin mikäli satun illalla unohtumaan läppärin ääreen, niin yleensä siihen tulee pari silmäparia tuijottamaan herkeämättä minua syvälle silmiini, että eikös olis jo iltalenkin aika :DOLYMPUS DIGITAL CAMERAIltalenkin jälkeen useimmiten istuskelemme sohvalla telkkaria katsellen tai läppäriä näppäilen ja pojat makoilevat siinä vieressä; Roope rennosti usein selällään odotellen rapsutuksia……OLYMPUS DIGITAL CAMERA….ja Rolle tahtoisi aina tulla vähän lähemmäksi syliin tai ihan viereen halailemaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAlussa puhuin sekä koiraperheen iloista että suruista. Surua tuovat tietysti koirien sairastumiset, joilta me ollaan onneksi vielä vältytty. Pojat ovat olleet täysin terveitä koko elämänsä ajan. Ainoa suru mikä aina silloin tällöin mielen viereen hiipii on pelko siitä hetkestä kun näistä rakkaista joutuu luopumaan. Siitä on kokemusta reilun neljän vuoden takaa kun meidän edellinen yorkkimme Romeo lähti ajasta ikuisuuteen. Vain kuukausi Romeon poismenon jälkeen syntyivät nämä veijarit ja niin siinä kävi, että he tulivat sitten täyttämään Romeon jättämää tyhjiötä perheessämme. Usein kyllä ajattelen kaipauksella myös meidän rakasta Romeota; eihän se ikävä koskaan kokonaan katoa, kun menettää rakkaan perheenjäsenen.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhteistyössä Purina Pet Care

Yhteistyössä Purina Pet Care

 


12 Responses to “Meidän perheen karvakuonojen elämää”

  1. Anja sanoo:

    Meillä on taas bichon frise poika Jasu nyt jo kahdeksan vuotta,Jasua ennen oli kolme tyttöä Minni -87 joka oli ensimmäinen koiramme,hänet otimme kahdeksan viikkoisena,hänen seurakseen otimme Siirin kaksivuotiaana ja hänellä oli pentujakin ollut ja Siiri oli ollut näyttelyssä,Siiri oli tosi kiltti ja hyvin kasvatettu…no sitten innostuttiin taas näitten kaveriksi ottamaan vielä pikku pentu jonka ristimme Tessiksi,kaikilla toki oli ” hienot”nimet papereissa mutta näillä nimillä heitä kutsuttiin…vanhin eli 13,5 vuotiaaksi ja isännän syliin,keskimmäinen 16,5v. ja hänen kohdallaan piti tehdä ikävä mutta oikea päätös.Tessi ehti 10vuotiaaksi jolloin jouduimme taas tuon ikävän päätöksen eteen…noin kuukausi olimme ilman koiraa,mutta totesimme että koira oli osa meidän elämää ja ryhdyttiin taas miettimään uutta kaveria..siihen aikaan kahdekasan vuotta sitten emme saaneet mistään samaa rotua jolloin eräs kasvattaja ehdotti pientä juuri 8viikkoista poika biconia ruotsiata,joka oli hänelle hyvin tuttu ja hänen poikakoiransa astuttama.Tiedätkin varmaan kuinka siinä kävi,saimme tämän pikkukaverin itselle ja onneksi on meidän ilona edelleen…Tunnistin hyvinkin noista sinun pikku kavereista,monta yhtäläisyyttä ja moni asia teidän pojissa nauratti,niitten jutut ja touhut, kun oli niin tuttuja..ihania poikia sinun koirulit ja niin suloisia!!taisi tulla pitkä tarina terv.Anja

    • soile sanoo:

      Olipa ihana tarina <3 Noista vaikeista päätöksistä on minullakin kokemusta juuri meidän edellisen koiran kohdalla....vieläkin tulee usein mieleen se suru, minkä sekä päätös että tietysti rakkaasta luopuminen jätti sydämeen :( Onneksi nämä veijarit tulivat tuomaan uutta iloa ja menoa kotiimme <3

  2. Piitu sanoo:

    Ihania veijareita kyllä ovat sinun pojat. Minulla kaksi kissaa, josta toisesta jouduin luopumaan toukokuussa. Hänen veljensä on vielä meillä ja hän täytti 10 vuotta kesäkuussa. Tyttökissa jonka menetin oli minulle niin RAKAS itkettää vieläkin kun tätä kirjoitan. Syöpä vei hänet. Kaikki mahdolliset keinot yritettiin jopa syöpälääkitys. Suru on niin suuri, että kun tuosta toisesta rakkaudesta aika jättää en pysty ottamaan mitään eläintä tämän kauhean ikävän vuoksi. Ja toki jokainen saa ottaa lemmikin toisen menetettyään en sitä arvostele. mutta puhun vain itsestäni ja omista ajatuksista.

    • soile sanoo:

      On ne kyllä semmoisia päivien piristäjiä. Lemmikin poismeno on niin surullista….itsekin ajattelin Romeon poismenon jälkeen, että ikinä en enää ota uutta eläintä ja taas koe sitä samaa surua, kun siitä joutuu luopumaan. No toisin kävi ja kyllä on ihanaa kun on nuo pojat <3

  3. Liisu sanoo:

    Oi ihanuudet noita pikkuisia:) Miten osuikin silmiini juuri tämä blogikirjoituksesi ja tällaisenä päivänä, kun on tasan vuosi siitä, kun jouduin hyvästelemään rakkaan Jusu-koirani (16,5 v. silkkiterrieri). Vieläkin on niiiiin ikävä sitä pikkuista, olimme aina yhdessä, töissäkin oli mukana. Minäkin päätin silloin, että ei enää ikinä tätä tuskaa ja että en ota enää lemmikkiä, mutta koti tuntui niin tyhjälle ja sitten kuitenkin Tapaninpäivänä meille tuli WilleGalle, silkkiterrieri. Hyvin tuttuja nuo touhut, mistä kerroit:)))), on ne vaan niiin ihania perheenjäseniä. Jokainen oma persoonansa ja jokaisella oma paikkansa sydämessä.

    • soile sanoo:

      Oi; Jusulla oli kyllä pitkä elämä <3 Ikävähän ei kaikkoa koskaan, mutta kyllä sitä vähän lievittää nuo uudet mussukat <3 Ihanasti ne tuovat vauhtia ja iloa meidänkin päiviin, kun ollaan jo ihan kahdestaan lasten muutettua omilleen :)

  4. Sirkkis sanoo:

    Kiitos Soile , ihana kirjoitus ja ihania kuvia. Ei sitä ikini unohda niitä koiria jotka ovat lähteneet ikuisuuden kaarisillalle. Kaipaus kulkee muistoissa aina.

    • soile sanoo:

      Oli meillä aika koitos se kuvaussessio, mutta onneksi muutama onnistuikin :) Kyllä ne poismenneet koiratkin ovat usein mielessä ja aina sydämessä <3

  5. Tiina sanoo:

    Voi kiitos ihanasta koirajutusta! Niin tuttuja juttuja nuo olivat mitä pojista kirjoitit. Mekin teimme vaikean päätöksen vuosi sitten, kun pikku villiksemme oli 14v 8 kk. Päätös ja ajan tilaaminen oli todella kamala paikka ja raastavia olivat viimeiset päivät seurailla rakkaan toimia ja tietää mitä pian tuleman piti. Kuitenkin omistajan yksi tärkein tehtävä on tehdä tuo päätös ennen kuin eläin joutuu kärsimään tai kivun kanssa elämään. Ikävä on kova ja ajattelin, että ei koskaan enää, mutta hieman jo olen uutta koiraa miettinyt. Se vaan tekee ihanan eloisan olon kotiin, yhdistää perhettä ja pakottaa säännöllisesti ulkoilemaan ;) Hyvää joulun odotusta teille kaikille!

    • soile sanoo:

      On nuo karvaiset ystävät kyllä niin tärkeitä ja rakkaita elämän ilostuttajia Ihanaa joulunodotusta myös sinulle

  6. Saski sanoo:

    Ihania karvaturreja siellä! <3 Millasessa kunnossa näiden koirulien hampaat on pysyneet? Hoidatko hampaita jotenkin? T. pikku koiran omistaja :)

    • soile sanoo:

      Juuri käytiin tällä viikolla hammaskiven poistossa. Hammaskiven muodostumista voisi ehkä ehkäistä jos pesisi niiden hampaita, mutta kun se vaan jotenkin tuntuu niin työläältä. Yritän nyt taas ryhdistäytyä siinä hommassa ja alkaa pesemään joka toinen päivä varsinkin ne poskihampaat, niissä pojilla oli tosi paljon hammaskiveä.